7 x random tarina Toscanasta

Postaus1

– Olimme ostaneet liput Andrea Bocellin vuosittaiseen ulkoilmakonserttiin, joka järjestetään hänen kotikylässään Lajaticossa aivan mielettömissä maisemissa. Olimme konsertista niin fiiliksissä ja kuuntelimme Bocellia parin tunnin ajomatkalla kohti Lajaticoa – tulisi varmasti todella tunnelmallinen ilta.  Perillä “konsertissa” tajusimme olevamme keskellä täyspitkää italialaista oopperaa, jossa Bocelli kävi lavalla vain muutaman hassun kerran. Eihän tämä voi olla mahdollista, kun tapahtumaa on markkinoitu nimenomaan Bocellin konserttina. Olo oli niin huijattu ja netti täynnä muidenkin pettyneiden kommentteja, mutta onneksi emme sentään olleet tulleet Italiaan jostain kaukaa vain tätä varten, kuten ilmeisen moni muu. Tulipahan koettua ooppera Italiassa (mutta en valitettavasti edelleenkään voi kutsua itseäni oopperan ystäväksi).

– Viimeiselle kokonaiselle päivällemme olimme suunnitelleet viinitilakierrosta Chiantissa. Ajomatkalla taivaalle ilmestyi muutamia pilviä ja tokaisin huolettomasti ääneen, että ei ole muuten pahemmin tarvinnut katsoa säätiedotuksia täällä, kun joka päivä on pelkkää aurinkoa ja lämpöä. Damn you girl, pitikin jinxata! Chiantissa meidät ottikin sitten vastaan hullu kaatosade ja ukkonen, joten tiloilla kiertelyt jäivät sitten siihen. Kävimme kuitenkin yhdellä kivalla tilalla viininmaistelussa, joten ei onneksi ihan hukkareissu kuitenkaan.

Postaus4

– Mainitsin jo aiemmin olleeni reissulla maailman surkein kartturi. Kirsikkana kakun päällä oli matka takaisin Rooman kentälle, kun reilun kahden tunnin ajomatkasta tulikin lähes kolmen tunnin pätkä minun missattua yhden kröhöm, tärkeähkön liittymän. Onneksi olimme varanneeet matkantekoon ylimääräistä aikaa, mutta loppuajomatkalla ei paljoa rupateltu, vaan viimeiset 50 kilometriä menivät aika kireässä hiljaisuudessa :’D Ehdittiin kuin ehdittiin ajoissa kentälle palauttamaan autoa!

– Viimeisenä päivänämme etsimme pitkään sopivaa lounaspaikkaa jostain kotikylämme läheltä, mutta kaikki lähietäisyydellä sijaitsevat olivat kiinni. Erästäkin Tripadvisorin mukaan lounasta tarjoavaa ravintolaa etsimme tovin, mutta perille päästyä selvisikin, että se avasa ovensa vasta illallisella. Kaiken etsinnän jälkeen olimme niin nälkäisiä ja turhautuneita, että ajoimme lopulta McDonald’siin. Siinä tuplajuustohampurilaista Toscanassa mussuttaessa vähän nauratti – eat local ja sitä rataa.

– Kävimme lounaalla erään kylän pienessä ravintolassa. Meidän syötyä ravintola oli ehtinyt hiljentyä niistä muutamista muista asiakkaista, ja jäljellä oli enää me ja yksi tarjoilija. Käydessäni maksamisen jälkeen sisällä vessassa tarjoilija kehoitti italiaksi elekielellä avustettuna meitä menemään alas kellariin, jossa olisi entinen vankila. Kävin päässäni kauhukuvia, kuinka tilanne oli jotenkin hämmentävä ravintolan ollessa aivan tyhjä ja kuinka kellarin ovet varmaan menisivät takanamme säppiin :’D Hän kuitenkin niin vilpittömän oloisesti halusi meidän menevän katsomaan, joten tehtiin työtä käskettyä. Eikä onneksi jääty kellarin vangeiksi, haha!

Postaus3

– En nukkunut viimeisenä yönä silmäystäkään, sillä naapurihuoneessa oltiin ilmeisesti pahan ruokamyrkytyksen kourissa. Seinät olivat ihan paperia, ja mulle tuli karmea myötäpahaolo. Aloin vainoharhaisena tuntea kouristuksia omassa vatsassa menettäen yöuneni tyystin – mitä jos heidän ruokamyrkytyksensä on tullut vaikka hotellin aamupalalta ja olisimme seuraavat uhrit. Ihan hölmöä, mutta silloin ei paljoa naurattanut, haha. Onko myötäpahaolo tuttu termi kenellekään muulle? :D

– Opin, ettei italialaisten tarjoilijoiden kanssa kannata ryhtyä väittelemään. Eräässä ravintolassa illallisella meille esiteltiin päivän menua ja kerrottiin, että pääruuan saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Lopulta valintaa ei missään vaiheessa tehtykään (siis meidän toimesta), vaan eteemme tuotiin toinen annoksista (se jota emme nimenomaan olisi valinneet). Tätä tarjoilijalle ihmetellessäni hän vain viileän rauhallisesti totesi, että “I chose it for you” ja asetti annokset eteemme. Oh well thank you. Annoin tästä palautetta vielä maksaessammekin, mutta sain pelkkiä kylmiä katseita ja olankohautteluita. Onneksi kaikkialla muualla oli aina tosi ystävällinen palvelu ja tämä oli vain yksi mätä muiden joukossa, hehe.

Instaan3

Related posts

10 thoughts on “7 x random tarina Toscanasta

  1. Samaistun mäkkäritilanteeseen! Jokaiselle lomallemme missä sitten reissaammekaan kuuluu vähintään yksi käynti jossain pikaruokapaikassa? jostain kumman syystä… sen tiedostaa jokainen matkaseurueestamme, joten sille osaa aina nauraa!

  2. Hei pakko kysyä, että millainen teidän autonvuokrauskokemus oli? Ollaan myös pian lähdössä Italiaan ja suuntaamassa loppulomasta Toscanan alueelle, jossa auto olisi kiva. Minkä yhtiön kautta vuokrasitte ja menikö kaikki ihan ongelmitta? Netistä saa lukea kaikenlaisia kauhutarinoita, joten vähän jännittää?

    1. Heippa Suvi! Meillä meni kaikki ihan nappiin ilman mitään ongelmia. Vuokrattiin Hertzin kautta ja voin omasta puolestani suositella lämpimästi, palvelu oli tosi hyvää. Vuokrattiin nimittäin alunperin epähuomiossa aivan liian iso auto, mutta suostuivat vaihtamaan sen vielä avainten luovuttamisen jälkeenkin, vaikka ei tietysti olisi ollut mitään velvollisuutta kun oli meidän moka. Itse ajaminenkin sujui ilman ongelmia ja tiet yllättivät positiivisesti, ei ollut sellaisia kapeita serpentiiniteitä mitä pelkäsin ?

      Huippua reissua – Italia on kyllä vaan niiin ihana!

  3. Tunnistan itseni tuosta myötäpahoinvoinnista! En pysty ollenkaan kuuntelemaan toisten yökkäilyjä, heti alkaa omakin vatsa vääntämään.

  4. Mäkin olen ollut Lajaticossa Andrea Bocellin ulkoilmakonsertissa Teatro del silenziossa, oliskohan ollut vuonna 2013. Aivan mahtava kokemus! Siellä taisi olla pari vierailevaa tähteä, mutta muuten hän oli lavalla koko ajan. Muistan aina sen pimenevän lämpimän illan ja “Con te partiron” ja kaikki muut laulut… Ikävä kuulla, että nyt hän ei itse esiintynyt kuin vain hetken.

    Suosittelen Italiassa autoilevalle ehdottomasti vuokra-autoon navigaattoria! Mä en suostuisi lähtemään liikkeelle ilman sitä. Juurikin tuolta 2013 reissulta opittiin miehen kanssa, että ilman sitä ei pärjää (ainakaan jos haluaa säilyttää avioliittonsa… :)

    1. Eikä, niiin kade! Con te partiroa tunnelmallisessa pimenevässä illassa mekin odotettiin, mutta saatiin sen sijaan pelkkää oopperaa ja pari hassua kertaa herra Bocelli lavalla ? Oli kyllä niin iso pettymys, puitteetkin kun oli niin upeat.

      Meillä oli puhelimen navigaattori koko ajan käytössä ja olisi ehkä tosiaan pitänyt olla kuskin puolella oma navinsa, niin oltaisiin säästytty meikäläisen kröhöm kartturoinnilta ?

  5. Mun poikaystävä sai Thaimaassa ruokamyrkytyksen enkä kyllä myöskään nukkunu koko yönä kun odotin koko ajan joko tulee mun vuoro. Ei onneksi, mutta ruokahalu meni molemmilta loppumatkaksi :D

    1. Eikä, no onneksi ei tullut sulle! Mulle on tullut traumat, kun pari vuotta sitten reissussa ystävämme sairastui äkisti ja luultiin sitä ruokamyrkytykseksi. Sehän osoittautuikin sitten norovirukseksi ja se kiersi lopulta jokaisen meistä – edelleen yksi kamalimpia kokemuksiani :’D

Comments are closed.