All posts by Jonna

Helppoa arkiruokaa: Kesäkurpitsa-fetapasta

Törmäsin viime viikolla Facebookissa Soppa 365:n (best!) jakamaan reseptiin, joka kuulosti niin hyvältä ja ennen kaikkea helpolta, että tein sitä siltä istumalta. Olin juuri tuskaillut, mitä tekisin lounaaksi ja kaapista sattui sopivasti löytymään kesäkurpitsan jämä sekä muut tarvittavat ainekset, joten eikun tuumasta toimeen.

Kesäkurpitsan kausi onkin nyt kuumimmillaan, joten resepti on ainakin ajankohtainen. Tässä mintulla höystetyssä kesäkurpitsa-fetapastassa oli hyvin samankuuloiset maut kuin aiemmin kesällä tekemässäni herkullisessa lisukesalaatissa, joten innostuin yhdistelmästä heti. Tässä pastakastikkeessa kesäkurpitsaa ei tarvitse edes kypsentää, vaan se sekoitetaan tahnaan sellaisenaan raastettuna. Jäin tosin miettimään, että seuraavalla kerralla koitan ehkä ensin pyöräyttää pannulla kesäkurpitsaraasteen, jos siitä tulisi vielä pehmeämpi maku. Joka tapauksessa kesäkurpitsa, minttu ja feta maistuvat yhdessä niin hyvältä! Pastan kruunaa vielä pinjansiemenet, joita ei kannata jättää pois reseptistä.

Pasta

Kesäkurpitsa-fetapasta

1 valkosipulin kynsi
1 dl parmesania raastettuna
1 dl minttua
3 rkl oliiviöljyä
suolaa & mustapippuria
4 dl kesäkurpitsaa raastettuna
100 g fetaa
kourallinen pinjansiemeniä

Pyöräytä valkosipuli, parmesanraaste, minttu ja öljy tahnaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää suola ja pippuri. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi, yhdistä se minttutahnaan. Murusta joukkoon feta. Sekoita kastike keitettyyn, kuumaan pastaan ja ripottele päälle pinjansiemeniä.

(Alkuperäinen resepti täältä)

Loppukesän luovuusblokki

Olen huomannut viime päivinä olevani jonkinlaisen luovuusblokin keskellä. Päässä pyörii ajatuksia ja ideoita, mutta ei ole kuitenkaan inspiraatiota ottaa härkää sarvista ja toteuttaa niitä sanoin tai kuvin. Läppäri on täynnä viikkojen ja jopa kuukausien takaisia kuvia, mutta en saa kirjoitettua mitään niiden kaveriksi. Puhumattakaan niistä kaikista vähänkään henkilökohtaisimmista postausaiheista, jotka palaisin halusta saada julkaistuksi ja jaettua teidän kanssa, mutta joita en vaan saa kirjoitetuksi kasaan. Normaalisti syksyä kohden pursun intoa ja inspiraatiota uuden luomiseen, joten on tullut sellainen hämmentynyt fiilis, että enhän minä ole tällainen.

Italia1

Olen yrittänyt rauhoitella itseäni, että kaikissa luovuutta vaativissa duuneissa tulee varmasti joskus hetkiä, kun tuntuu että luovuus ei oikein kukoista. Ehkä tässä vaiheessa vuotta ilmassa on jonkinlaista haikeutta kesän loppumisesta ja toisaalta epätietoutta siitä, mitä kaikkea syksy tulee tuomaan tullessaan. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen syksyn alkaessa en myöskään ole enää opiskelija, vaan ainoastaan täysipäiväinen yrittäjä. Ei sillä, että opiskelijastatus olisi vaikuttanut arkeeni hallitsevasti enää Vaasa-vuosien jälkeen, mutta silti jokin tuntuu erilaiselta. Uskon kuitenkin, että suurimpana taustalla tässä henkisessä blokissa on se, miten paljon olen ollut kotona Tampereella ja tehnyt töitä yksin. Kukapa sitä nyt saisi erityisemmin uusia ideoita tuijotellessaan omassa ylhäisyydessään samoja seiniä työpäivästä toiseen. Tai ehkä joku juuri saakin, ollaanhan me kaikki erilaisia. Pitkästä aikaa huomaan todella kaipaavani ympärilleni työyhteisöä tai ainakin useampaa kollegaa, joiden kanssa tehdä välillä yhdessä töitä. Katselen kaiholla helsinkiläisten bloggaajien yhteisöllistä toimistomeininkiä – miten ihanaa, että aina olisi vieressä joku, jonka kanssa sparrailla tai jonka kanssa kuvata yhdessä.

Tänään lähdenkin loppuviikoksi Helsinkiin ja nauroin poikaystävälleni näitä tuntoja hänelle purkaessani, että lähden inspiraatioretriitille. Oikeasti menen parin työjutun perässä sekä läheisten synttäreitä viettämään, mutta muutama päivä muissa maisemissa tulee kuitenkin tosi hyvään saumaan. Päiväni Helsingissä ovat huomattavasti aktiivisempia ja näen ystävien ja perheen lisäksi myös kanssabloggaajia ja asiakkaita, joten imen itseeni siellä aina uutta virtaa myös työn saralla. Ja toisaalta sellaisten hektisten ja super sosiaalisten päivien jälkeen nautin taas niistä rauhallisista kotitoimistopäivistä, tiedostan tarvitsevani molempia.

Uskon, että se inspiraatiota tursuava ja lähestyvästä syksystä voimaa saava minä vielä herää.

Q & A – Telma ja koiranomistajuus

Saan viikottain Telmaan liittyviä kysymyksiä niin täällä blogissa, Instagramissa kuin sähköpostitsekin, joten jokin aika sitten pistin koira-aiheisen Q & A:n pystyyn. Pyysin teiltä Instagramissa kysymyksiä Telmaan, maltankoiraan sekä koiranomistajuuteen liittyen ja niitä tulikin tosi paljon, kiitos kaikista kysymyksistä! Pahoittelut että vastausten julkaisussa kesti, jäin odottelemaan vielä kuvitusta ajatuksenani ottaa jotain uusia kivoja kuvia Telmasta ulkona, mutta photoshootit ovat yhä pitämättä. Jotta postaus ei siirry kauas hamaan tulevaisuuteen, niin kaivelin puhelimen arkistoista kuvia, jotta saan tämän viimein eetteriin! Jos tulee vielä mieleen jotain kysymyksiä, niin vastailen niihin mielelläni kommenttiboksissa.

Telma2

Miten päädyitte maltankoiraan? Oliko mietinnässä muitakin rotuja?
Haaveilin pitkään Cavalierista, mutta poikaystäväni on hieman allerginen, joten oli keksittävä jokin ei allergisoiva rotu. Lisäksi Cavaliereilla on paljon sairauksia jalostamisen myötä, joten senkin puolesta toinen rotu oli mietinnässä. Mikään ei allergisoiva rotu ei kuitenkaan tuntunut omalta, kunnes näin ensimmäistä kertaa ystäväni Vienan Milo-koiran ja rakastuin maltankoiraan siltä istumalta! Rotuvalinta tuntui sen jälkeen tosi selkeältä, eikä mietitty enää mitään muuta rotua.

Kuinka vanhana otit Telman ja oliko se kauan harkittu päätös?
Telman tullessa meille olin 24 vuotta. Olimme puhuneet koiran hankinnasta enemmän ehkä vuoden päivät, kunnes kesällä 2016 päätimme, että haluamme koiran perheeseemme. Tuolloin otimme enemmän selvää kenneleistä ja rupesimme soittelemaan pennuista.

Luitteko jotain kirjallisuutta koiran kouluttamiseen liittyen / miten valmistauduitte etukäteen?
Telmahan tuli meille lopulta hieman yllättäen, sillä alunperin meille piti tulla koira seuraavasta pentueesta vasta loppuvuodesta. Alkusyksystä kasvattaja kuitenkin otti yhteyttä, että hänellä olisi purentavikainen 12-viikkoinen pentu, jonka oli alunperin tarkoitus jäädä perheelle itselleen näyttely- ja jalostuskäyttöön. Hän siis etsi pennulle kotia tiedustellen meidän halukkuutta, joten tottakai sanottiin kyllä! Heti seuraavalla viikolla haettiin Telma kotiin, joten siinä ei montaa päivää jäänyt aikaa kirjallisuuden lukemiseen. Se alkuun hieman jännittikin, kun emme olleet ehtineet valmistautua, mutta mieleeni on jäänyt kasvattajan sanat, miten maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Meillä molemmilla oli tosiaan ollut myös koira perheessä, joten oli päässyt hieman näkemään sitä pentuaikaa ja koiran kouluttamista.

Vuotaako Telmalla silmät? Miten saat sen kuriin?
Vuotaa kyllä, se on aika ominaista pienille koirille. Maltankoirien FB-ryhmästä olen lukenut, että jotkin ruoka-aineet saattaisivat vaikuttaa tai että esimerkiksi juomaveden vaihtaminen pulloveteen voisi auttaa, mutta on varmasti yksilöllistä mikä kullekin koiralle toimii. Pidetään silmän alla olevat karvat aika lyhyinä ja harjataan niistä rähmät pois päivittäin, nämä jo auttaa ettei karvat värjäänny pahasti.

Onko Telmalla jtn. lempipuuhaa yleisen leikkimisen ja lenkkeilyn ohella?
Keppien ja käpyjen raahaaminen mukaan lenkillä, etsi-leikit kotona ja erilaiset aktivointipelit, meidän kyljessä kiinni nukkuminen ja ruuan kärkkyminen.

Kuinka pitkää lenkkiä jaksaa kävellä? 
Telma jaksaa kyllä hyvin pidempiäkin lenkkejä, pysyy reippaasti mukana! Tietysti ihan kesäkuumalla tehdään aika lyhyitä lenkkejä ja samoin kovimmilla pakkasilla (rodulla kun ei ole pohjavillaa ja palelee täten herkästi), mutta muuten jaksaa hyvin pitkiäkin lenkkejä.

Missä Telma on hoidossa matkojenne ajan ja viihtyykö siellä?
Telma on useimmiten hoidossa jommankumman vanhemmilla ja se kyllä viihtyy “mummilassa” mainiosti, pari kertaa se on myös ollut yhden koirakuumeisen kaveripariskunnan hoteissa. Heillä Telma oli juuri viimeksi ja ystävät totesivatkin, että kunhan saa leikkiä ja rapsutuksia tarpeeksi, niin Telma on tyytyväinen!

Kuinka usein Telman turkkia trimmataan ja teetkö sen itse?
Käytetään Telmaa trimmauksessa noin kolmen kuukauden välein, tällöin se pysyy helppohoitoisena. Toistaiseksi ei olla siis trimmattu itse, mutta aina välillä mietin kyllä koneen ostamista ja trimmaamisen opettelua.

Telma1

Mistä ootte hakeneet Telman? Osaatko kertoa missä Suomessa kasvatetaan?
Telma on Uudesta kaupungista Maltankos -kennelistä. Kasvattajia on ihan ympäri Suomea, kannattaa itse tutustua ja etsiä luotettava ja vastuullinen kasvattaja.

Millainen maltankoira on rotuna? Onko rauhallinen ja kaipaako läheisyyttä?
Ainakin oman kokemukseni mukaan maltankoira on rauhallinen, fiksu, nopeasti oppiva, leikkisä, läheisyydenkipeä. Todellakin kaipaa siis läheisyyttä (kuten näistä postauksen kuvistakin näkee, haha!), Telma tulee päivittäin sohvalle köllimään ihan meidän viereen ja rakastaa hellyyttä. Rotua pidetään myös hieman leimaantuvaisena ja huomaakin, että Telma on aika paljon meidän perään.

Tuleeko maltankoira muiden ihmisten ja koirien kanssa toimeen? Ja onko haukkuherkkiä?
Tämäkin on ihan yksilöllistä – mielestäni ei voi sanoa koko rodun puolesta onko esimerkiksi haukkuherkkä, vaan riippuu niin yksilöstä. Telma rakastaa ihmisiä, tuntemattomia koiria taas ei niinkään ja lenkillä Telma on valitettavasti haukkuherkkä, eikä olla saatu kitkettyä pelosta johtuvaa haukkumista pois yrityksistä huolimatta. Pentuna Telman päälle on kaksi kertaa tullut isompi koira vapaana ja se on säikähtänyt pahasti, mikä ei ainakaan auttanut jo valmiiksi luonteeltaan pikkuisen varautunutta koiraa. Tuttujen koirien kanssa se tulee kyllä hyvin toimeen ja onneksi kavereilta löytyykin samankokoisia koirakamuja, joiden kanssa voidaan lenkkeillä yhdessä. Ollaan käyty aiemmin kerran koirakouluttajalla tämän tiimoilta, mutta siitä ei saatu mitään apuja. Mietinkin edelleen, pitäisikö yrittää etsiä toinen kouluttaja, jolta voisi saada apuja tähän. Jos teiltä sattuu löytymään suosituksia, niin kuulisin mielelläni!

Mitä ruokaa Telma syö?
Telma syö raakaruokaa (pakasteessa myytäviä pullia Mustista ja mirristä) – kasvattaja suosi raakaruokaa ja oli syöttänyt sitä pentuna, joten se oli luonteva jatkumo. Raakaruoka on sopinut Telmalle tosi hyvin ja myös maistuu, kuppi nuollaan aina tyhjäksi ennätysvauhtia!

Haastavin asia koiranomistajuudessa?
Jos jotain pitää sanoa, niin välillä sellaiset aikataululliset asiat – esimerkiksi ei voi tietenkään olla koko päivää poissa kotoa ja jatkaa vaikka töistä suoraan aftereille, vaan on muistettava että siellä on pieni karvapallero odottamassa. Tosi harvoin tällaisia tilanteita kuitenkin on ja yleensä kaiken saa aina järjestymään, kuin myös tarvittaessa hoitopaikan reissun ajaksi. Telma on myös niin pieni, että se kulkee paljon meidän mukana.

Vaikeinta koiran omistamisessa? Kiireisyys ja kerrostalokämppä jarruttaneet itseä vielä.
Äskeisessä kysymyksessä jo tähän vastasinkin, mutta halusin vielä kommentoida tuota kerrostalokämppää. Olin itsekin aiemmin jostain syystä ajatellut, että kerrostalokämppään olisi jotenkin hankala ottaa koiraa ja että erityisesti pentuvaihe olisi siellä raskasta. Me kuitenkin asuttiin kaikki kolme 39 neliöisessä asunnossa Telman meille tultua ja pärjättiin tosi hyvin, en näe kerrostaloasunnossa mitään ongelmaa. Toki en ottaisi ehkä mitään isoa, paljon tilaa vaativaa koiraa pieneen asuntoon, mutta muuten en näe kerrostalokämppää esteenä. Tärkeintä on varmasti tuo, että elämäntilanne muuten sallii sen, että olet valmis huolehtimaan koirasta ja antamaan sille paljon aikaa ja rakkautta. Olet kuitenkin sidottuna koiraan monia monia vuosia, joten hyvä vaan miettiä koiranhankintaa ihan loppuun asti ja odottaa sopivaa elämäntilannetta.

Oletteko miettineet toista koiraa Telman kaveriksi?
Ei olla kyllä ikinä mietitty, uskon että yksi koira on meille paras. Ei toki pidä sanoa että “ei koskaan”, mutta kahdessa koirassa on kuitenkin paljon enemmän tekemistä.

Telma3

Onko jotain koiranomistamiseen liittyen, mitä kadut tai olisit tehnyt toisin?
Hyvä kysymys! Kadun sitä, että ei sosiaalistettu Telmaa tarpeeksi pentuna. Vaasassa Telman pentuaikana asuessa meillä ei ollut kellään kaverilla tai tutulla koiraa, joten sosiaalistaminen oli oikeastaan vaan kiinni satunnaisissa kohtaamisissa lenkillä (käytiin myös Mustin ja mirrin pentutreffeillä, mutta pienellä paikkakunnalla kun oltiin, niin treffeillä oli lisäksi yksi ainoa koira). Nyt jos saisin tehdä jotain toisin, niin menisin jollekin pentukurssille ihan vaan siksi, että saisi enemmän kontaktia muihin koiriin jo pentuna.

Harrastatteko mitään Telman kanssa?
Ei harrasteta, ihan vaan lenkkeillään, leikitään, metsästetään ulkona keppejä ja ollaan paljon lähekkäin <3

Mikä on yllättänyt koiran omistajuudessa? Tuliko mitään yllätyksiä, joihin ei ollut osannut varautua?
Koitin miettiä, mutta ei tullut mitään mieleen. Kummallakin meillä on ollut perheessä aiemmin koira, joten molemmille oli edes jotakuinkin tuttua se, mitä koiranomistajuus on.

Miten pitkiä aikoja koirasi voi olla yksikseen? Miten olet ratkaissut koiran pitkät yksinolotilanteet?
Pisimmillään Telma on yksin työpäivän verran eli suunnilleen 8 tuntia, mutta aika harvoin se joutuu olemaan näin pitkään yksin minun työskennellessä kuitenkin kotoa käsin. Jos tulee tätä pidempiä aikoja, esimerkiksi tilanteissa joissa poikaystävällä on pitkä päivä töissä ja minä olen vaikka työreissulla Helsingissä ja kotiintulo venyy myöhempään iltaan, niin tällöin ollaan viety Telma poikaystävän vanhemmille. Koira kannattaa vaan totuttaa pennusta asti yksinoloon, jotta sen kanssa ei tule ongelmia myöhemmin.

Minkä verran pieneen koiraan menee kuluja vuosi- tai kuukausitasolla?
Vaikea arvioida – ruokaan menee ehkä 200 vuodessa näin karkeasti arvioituna, siihen päälle sitten satunnaisia tarvikehankintoja, herkkuja tms sekä vuoden trimmaukset noin 250€ (kun käytämme trimmauksessa, eli voisi tosiaan tehdä itsekin). Tietysti on sitten varauduttava lääkärikäynteihin tms. muihin yllättäviin kuluihin.

Onko Telma sairastanut? Onko teillä hänelle vakuutus?
Ei ole onneksi sairastanut. Toistaiseksi meillä ei ole ollut Telmalle vakuutusta, sillä olemme olleet vähän kahden vaiheilla, kannattaako maksaa kallista vuosimaksua vakuutuksesta vai varautua mahdollisiin lääkärikuluihin säästämällä sen varalle.