Category Archives: Personal

Vaihtelevia fiiliksiä

Eilen oli koko päivän jotenkin apea fiilis. Sade ropisi ikkunaan, ulkona oli harmaata ja sisällä nököttäminen alkoi jo toden teolla kyllästyttää. Harmitti että ei voi viettää aikaa huolettomasti ystävien kanssa, oli kauhea ikävä perhettä ja läheisten halauksia. Harmitti katsoa somesta, miten toiset ovat silti järjestäneet vappupirskeitä sisätiloissa tai lähteneet kaveriporukalla mökille. Mielen valtasi välillä ajatus siitä, että onko tässä karanteenielämässä mitään järkeä, jos toiset silti samaan aikaan jatkavat lähes normaalia elämää. Äkkiä kuitenkin pyyhin ajatukset pois, on hölmöä ajatella “mutkun kun nuo muutkin”.

Täytyy nyt vaan koittaa malttaa noudattaa rajoituksia toivoen, että niistä päästään vielä jonain päivänä luopumaankin. Tai ainakin höllentämään – pärjään vallan hyvin ilman ulkomaan matkoja tai baareja, mutta kun vaan pääsisi elämään edes pikkuisen normaalia arkea ja näkemään läheisiä. Paria ystävää olen nyt nähnyt koiralenkillä ja se on kyllä antanut valtavasti energiaa. En malta odottaa, että joku päivä pääsee taas kokoontumaan ystävien kanssa saman katon alle tai näkemään perhettä – sen ajatuksen voimin jaksaa.

Kuva2

Tuntuu kyllä hieman tyhmältä kirjoittaa tätä, kun itsellä on kuitenkin kaikki hyvin, eikä tarvitse olla yksin. Varmasti jokainen on kuitenkin ainakin jossain vaiheessa kokenut viime viikkojen aikana huonompia fiiliksiä, oli oma tilanne mikä tahansa. Ja toisaalta en halua antaa sellaista kuvaa, että tämä aika olisi ollut pelkkää iloa ja hymyjä täällä puolen ruutua keskittyessäni jakamaan ennemmin niitä positiivisia hetkiä. Kohta tulee kaksi kuukautta täyteen tätä kotona oleskelua, joten ei ihmekään, että välillä tulee näitä huonompia päiviä. Tänään onkin ollut taas jo fiilis vähän korkeammalla, ehkä se on tuo ulkona siniseltä taivaalta paistava aurinko tai pitkä päivälenkki poikaystävän ja koiran kanssa. Lenkillä jäin kuuntelemaan metsässä lintujen laulua ja ihastelemaan kadun varrella kukkaan puhjenneita kirsikkapuita. Kevät tulee rytisten, ja kaikki tuo valo ja vehreys antaa toivoa tulevasta <3

Miten siellä ruudun takana jaksellaan? <3

Me muutetaan Helsinkiin!

Voi vitsi, olen jo tovin odotellut, että pääsisin kertomaan teillekin yhdestä isosta muutoksesta!

Kohta 2,5 vuotta Tampereella on ollut aivan ihanaa aikaa (niistä ajoittaisista pienistä uuden kaupungin tuomista vaikeuksista huolimatta) ja Tampere on tuntunut paljon enemmän kodilta, kuin mitä osasin odottaa. Rakastan olla lähellä metsiä ja järviä, rakastan meidän ihanaa asuntoa ja rakastan tamperelaisten rennon rempseää asennetta. Samassa olen myös kaivannut tosi paljon kaupungin sykkeeseen Helsinkiin, jossa on ennen kaikkea suurin osa omasta tukiverkostani perheineen ja ystävineen. Myös monet niin poikaystävän kuin meidän yhteisetkin kaverit ovat näiden vuosien aikana muuttaneet Tampereelta pääkaupunkiseudulle, joten hinku sinne takaisin on alkanut herätä meillä molemmilla. Alunperinkin tiesimme tämän olevan vain väliaikainen etappi määrittelemättömän ajan, ja näin parin vuoden jälkeen meillä molemmilla alkoi vahvistua ajatus siitä, että on hiljalleen aika palata Helsinkiin.

Kevät tuntui oikealta ajalta muuttaa sopivasti ennen kesän häitä, joten laitettiin pyörät pyörimään. Nyt poikaystävän työkuviot ovat selvillä, ja hän aloittaa huhtikuun puolella työt Helsingissä. Olen niiin onnellinen, voi vitsit! Minulle tämä on tietysti tosi iso ja odotettu muutos, sillä en ole asunut kotikaupungissani Helsingissä vakituisesti sitten vuoden 2013 muutettuani ensin Vaasaan opiskelemaan ja sen jälkeen suoraan Tampereelle. En malta odottaa, että ihan pian asun pitkästä aikaa samassa kaupungissa perheen ja ystävien kanssa, eikä tarvitse myöskään suhata enää työjuttujen perässä kahden kaupungin väliä. Voi ihan oikeasti asettua yhteen paikkaan <3

Helsinki

Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että laitamme pian meidän asunnon myyntiin – vink vink jos joku siellä ruudun takana etsii Tampereelta ihanaa kaksiota Pyynikiltä. Tästä tulee kyllä olemaan vaikea luopua – voi kun tämän voisi vaan teleportata toiseen kaupunkiin! Toivotaan kuitenkin, että löydetään meille ihana koti sitten Helsingin päästä :)

Tavoitteista ja unelmista

Näin uuden vuoden vaihduttua olen viime aikoina miettinyt paljon omia tavoitteitani ja unelmiani tälle vuodelle. Minulla on tietysti esimerkiksi asumiseen ja perheeseen liittyviä unelmia, mutta uratavoitteet mietityttävät. Mikä on seuraava iso steppi urallani? Mitä suurempaa tavoitetta varten teen nyt töitä? Päässä pyörivät kysymykset ovat saaneet välillä ahdistumaan, etenkin kun ympärillä puhutaan paljon tavoitteiden asettamisen merkityksistä ja siitä, miten konkreettiset tavoitteet mahdollistavat uralla etenemisen. En nimittäin juuri nyt tiedä yhtään, mitä kohti tavoittelen.

Uskon, että tämä fiilis juontaa ainakin osittain juurensa siihen, että valmistuin viime vuonna. Kauppatieteiden maisteriksi valmistuminen oli ollut se suurin tavoitteeni niin monen vuoden ajan ja erityisesti viime vuonna kirkkaimpana mielessäni viimeisten kurssien ja gradun kanssa painiessani. Nyt kun tuo tavoite on viimein saavutettu ja maisterin paperit ovat takataskussa, on ehkä jopa vähän tyhjä fiilis. Mitä suurempaa tavoittelen tänä vuonna? Viime vuonna minulla oli valmistumisen lisäksi valtavan hienoja työprojekteja, kuten Euroopan komission yhteistyö, joka toi juuri sitä kaivattua uutta haastetta työhöni. Ihania työjuttuja on toki tiedossa tällekin vuodelle, mutta ei vielä niin montaa tai mitään Invest EU:n kaltaista haastavampaa projektia. Toki tiedostan, että tässä työssä projektit tulevat eteen välillä todella nopeallakin tahdilla, joten näin tammikuussa on turha vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä siitä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Se on vaan välillä vaikea muistaa, vaikka monivuotisen yrittäjäuran jälkeen pitäisikin jo osata sietää epävarmuutta ja epätietoisuutta.

George1

Näitä asioita päässäni pohdittuani olen lopulta todennut, miten hölmö on se ajatus, että jokaisena vuonna pitäisi tapahtua jotain suurta ja mullistavaa omalla uralla. Harvoin kenenkään elämässä se kuitenkaan menee niin, vaan luonnollisesti välillä tulee tasaisempia vaiheita – aina ei voi saada tutkintoa kouraan, vaihtaa työpaikkaa tai saada ylennystä. On myös ihan ok, ettei aina tiedä oikein itsekään sen tarkemmin, mitä seuraavaksi tavoittelee. Tiedän ainoastaan haluavani jotain uutta ja haastavaa, jotain missä voisin kehittää itseäni lisää. Tuleeko se sitten olemaan tähän työhön liittyvää vai jotain ihan muuta, sitä en vielä tiedä. Juuri nyt nautin kuitenkin tästä nykyisestä tilanteesta ja kypsyttelen niitä tavoitteita omassa päässäni, ehkä ne sieltä vielä muotoutuvat ajan myötä.

Viime viikolla unelmakarttoja tehdessämme selailin lehtipinoja etsien sopivia kuvia tai fraaseja, jotka puhuttelisivat minua. Löysin unelmakartalleni elämyksiin, matkustamiseen, asumiseen ja rakkauteen liittyviä lehtileikkeitä, mutta eteeni tuli myös kolme osuvaa tekstiä, jotka niinikään leikkasin irti. Ne eivät ehkä tee unelmistani yhtään sen konkreettisempia kuin mitä ne olivat ennen unelmakartan tekoakaan, mutta kuka tietää, ehkä voin myöhemmin palata karttaan ja todeta, että niillä oli jokin merkitys.

“Olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan”

“Create”

“Älä katso sinne, minne et mene”

George3

Mitä ajatuksia tavoitteet ja unelmat herättävät teissä? Onko teillä jotain isoja tavoitteita tälle vuodelle?

Photos: Johanna Turpeinen / Edit by me