Category Archives: Personal

Kohti parempaa loppuviikkoa

Tuntuu kuin tämä viikko ei olisi oikein koskaan lähtenyt käyntiin. Olen ollut saamaton, unelias, kiukkuinen, epäonninen ja vähän ahdistunutkin. Ei ole tehnyt mieli julkaista pahemmin mitään somessa, vaan olla vaan hiljaa omien ajatustensa kanssa. Suurimpana syynä näihin fiiliksiin on varmasti se, että olen viettänyt tämän viikon neljän seinän sisällä koiran ulkoilutuksia lukuunottamatta – tällöin harvemmin mieli on ihan positiivisimmillaan. Minulla oli aamuisin ihan pientä kurkkukipua ja tukkoisuutta, niin pientä, että normaalioloissa tuskin olisin kiinnittänyt mitään huomiota, mutta tässä tilanteessa pienetkin oireet on otettava huomioon ja pysyin varmuudeksi kotona. Kävimme molemmat pienien oireiden johdosta koronatestissä ja eilen illalla saimme onneksi negatiiviset testitulokset, joten kivi vierähti sydämeltä. Eniten stressasin sitä, että mitä jos olisinkin vaikka viime viikonloppuna tietämättäni oireettomana tartuttanut läheisiäni tai tuntemattomia ihmisiä, mutta onneksi sitä ei tarvinnutkaan murehtia.

Mökki1

Olen huomannut potevani ensimmäistä kertaa sitten kevään taas pientä korona-ahdistusta. Kesällä oli ihana (melkein) unohtaa hetkeksi kaikki ja elää hieman normaalimpaa elämää, vaikka kyllähän sen osasi arvata, että syksyllä tilanne voisi taas pahentua. Huolettaa monien yrittäjien ja lomautettujen ihmisten ahdinko sekä yksinäisten ihmisten pärjääminen, etenkin pimeää marraskuuta kohti mennessä. Huolettaa se, kun ei tiedä miten kauan tätä tulee kestämään. Ei kuitenkaan auta kuin opetella elämään tilanteen kanssa – tukea parhaansa mukaan omia suosikkiputiikkeja ja -ravintoloita, soittaa omille isovanhemmille, tehdä voitavansa leviämisen estämiseksi ja noudattaa ohjeistuksia (eritoten käyttää sitä maskia). Ja toivoa, että tästä päästään vielä eteenpäin entistä vahvempana <3

Mökki4

Yleensä keskityn täällä positiivisiin juttuihin, mutta tällä kertaa teki mieli vähän purkaa fiiliksiä – en varmasti ole ainoa, joka on viime aikoina välillä kokenut korona-ahdistusta. Ja jos jotain positiivista tältä viikolta, niin ainakin tuli ylitettyä kynnys koronatestiin menemisestä (eihän se mukavaa ollut, mutta ei niin paha rasti kuitenkaan), testattua kauppakassipalvelua ekaa kertaa, iloittua jälleen kerran siitä että on poikaystävä ja koira seurana kotona sekä koukututtua uuteen ihanaan sarjaan. Aurinkokin on paistanut lähes jokaisena päivänä ja niin tänäänkin, joten kohti parempaa loppuviikkoa! Toivottavasti teillä on kaikki hyvin siellä ruudun takana ja olette pysyneet terveinä <3

Photos: Riikka Kuusisto / Edit by me

Vaihtelevia fiiliksiä

Eilen oli koko päivän jotenkin apea fiilis. Sade ropisi ikkunaan, ulkona oli harmaata ja sisällä nököttäminen alkoi jo toden teolla kyllästyttää. Harmitti että ei voi viettää aikaa huolettomasti ystävien kanssa, oli kauhea ikävä perhettä ja läheisten halauksia. Harmitti katsoa somesta, miten toiset ovat silti järjestäneet vappupirskeitä sisätiloissa tai lähteneet kaveriporukalla mökille. Mielen valtasi välillä ajatus siitä, että onko tässä karanteenielämässä mitään järkeä, jos toiset silti samaan aikaan jatkavat lähes normaalia elämää. Äkkiä kuitenkin pyyhin ajatukset pois, on hölmöä ajatella “mutkun kun nuo muutkin”.

Täytyy nyt vaan koittaa malttaa noudattaa rajoituksia toivoen, että niistä päästään vielä jonain päivänä luopumaankin. Tai ainakin höllentämään – pärjään vallan hyvin ilman ulkomaan matkoja tai baareja, mutta kun vaan pääsisi elämään edes pikkuisen normaalia arkea ja näkemään läheisiä. Paria ystävää olen nyt nähnyt koiralenkillä ja se on kyllä antanut valtavasti energiaa. En malta odottaa, että joku päivä pääsee taas kokoontumaan ystävien kanssa saman katon alle tai näkemään perhettä – sen ajatuksen voimin jaksaa.

Kuva2

Tuntuu kyllä hieman tyhmältä kirjoittaa tätä, kun itsellä on kuitenkin kaikki hyvin, eikä tarvitse olla yksin. Varmasti jokainen on kuitenkin ainakin jossain vaiheessa kokenut viime viikkojen aikana huonompia fiiliksiä, oli oma tilanne mikä tahansa. Ja toisaalta en halua antaa sellaista kuvaa, että tämä aika olisi ollut pelkkää iloa ja hymyjä täällä puolen ruutua keskittyessäni jakamaan ennemmin niitä positiivisia hetkiä. Kohta tulee kaksi kuukautta täyteen tätä kotona oleskelua, joten ei ihmekään, että välillä tulee näitä huonompia päiviä. Tänään onkin ollut taas jo fiilis vähän korkeammalla, ehkä se on tuo ulkona siniseltä taivaalta paistava aurinko tai pitkä päivälenkki poikaystävän ja koiran kanssa. Lenkillä jäin kuuntelemaan metsässä lintujen laulua ja ihastelemaan kadun varrella kukkaan puhjenneita kirsikkapuita. Kevät tulee rytisten, ja kaikki tuo valo ja vehreys antaa toivoa tulevasta <3

Miten siellä ruudun takana jaksellaan? <3

Me muutetaan Helsinkiin!

Voi vitsi, olen jo tovin odotellut, että pääsisin kertomaan teillekin yhdestä isosta muutoksesta!

Kohta 2,5 vuotta Tampereella on ollut aivan ihanaa aikaa (niistä ajoittaisista pienistä uuden kaupungin tuomista vaikeuksista huolimatta) ja Tampere on tuntunut paljon enemmän kodilta, kuin mitä osasin odottaa. Rakastan olla lähellä metsiä ja järviä, rakastan meidän ihanaa asuntoa ja rakastan tamperelaisten rennon rempseää asennetta. Samassa olen myös kaivannut tosi paljon kaupungin sykkeeseen Helsinkiin, jossa on ennen kaikkea suurin osa omasta tukiverkostani perheineen ja ystävineen. Myös monet niin poikaystävän kuin meidän yhteisetkin kaverit ovat näiden vuosien aikana muuttaneet Tampereelta pääkaupunkiseudulle, joten hinku sinne takaisin on alkanut herätä meillä molemmilla. Alunperinkin tiesimme tämän olevan vain väliaikainen etappi määrittelemättömän ajan, ja näin parin vuoden jälkeen meillä molemmilla alkoi vahvistua ajatus siitä, että on hiljalleen aika palata Helsinkiin.

Kevät tuntui oikealta ajalta muuttaa sopivasti ennen kesän häitä, joten laitettiin pyörät pyörimään. Nyt poikaystävän työkuviot ovat selvillä, ja hän aloittaa huhtikuun puolella työt Helsingissä. Olen niiin onnellinen, voi vitsit! Minulle tämä on tietysti tosi iso ja odotettu muutos, sillä en ole asunut kotikaupungissani Helsingissä vakituisesti sitten vuoden 2013 muutettuani ensin Vaasaan opiskelemaan ja sen jälkeen suoraan Tampereelle. En malta odottaa, että ihan pian asun pitkästä aikaa samassa kaupungissa perheen ja ystävien kanssa, eikä tarvitse myöskään suhata enää työjuttujen perässä kahden kaupungin väliä. Voi ihan oikeasti asettua yhteen paikkaan <3

Helsinki

Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että laitamme pian meidän asunnon myyntiin – vink vink jos joku siellä ruudun takana etsii Tampereelta ihanaa kaksiota Pyynikiltä. Tästä tulee kyllä olemaan vaikea luopua – voi kun tämän voisi vaan teleportata toiseen kaupunkiin! Toivotaan kuitenkin, että löydetään meille ihana koti sitten Helsingin päästä :)