Category Archives: Studies

6 syytä lähteä muualle opiskelemaan

Nyt neljäntenä ja viimeisenä opiskeluvuotenani olen usein sanonut, kuinka alan olla kypsä kahden kaupungin välillä elämiseen ja tavaroiden edestakaisin rahtaamiseen. Puhumattakaan siitä, ettei voi ikinä vastata heti myöntävästi ystävien juhliin tai sisarusten lasten synttärikutsuille, kun ei tiedä onko juuri silloin kiinni toisessa kaupungissa, tai kuinka kotona käydessä yrittää mahduttaa viikonloppuun mahdollisimman monien läheisten näkemiset. Odotan niin paljon jo sitä, että voin asettua yhteen paikkaan, jota kutsua kodikseni ympäri vuoden.

Vaikka nyt tuntuukin, että aikansa kutakin ja olen enemmän kuin valmis palaamaan Helsinkiin, en ole ikinä hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä muualle opiskelemaan. Päinvastoin, taputan yhä olalle parikymppistä itseäni, joka laittoi hakupaperit Vaasan yliopistoon ja karisti hetkeksi Helsingin pölyt. Saan yhä usein kysymyksiä, miten olen viihtynyt Vaasassa ja miltä tuntui muuttaa kauas kotikaupungista opiskelujen perässä. Innostuinkin näin opintojeni loppuvaiheilla listaamaan kuusi syytä, miksi lähteä muualle opiskelemaan – ehkä tästä olisi nyt korkeakoulujen hakuajan kynnyksellä rohkaisuksi jollekin harkita muitakin vaihtoehtoja kuin sitä tuttua ja turvallista kotikaupunkia.

Patrickphotouusi4

Paremmat sisäänpääsymahdollisuudet

Aloitetaan siitä perimmäisestä syystä, miksi alunperin itse päädyin tutkimaan vaihtoehtoja Helsingin ulkopuolella. Lukiossa hoin vielä, kuinka en ikinä voisi lähteä Helsingistä pois, mutta oman ajatusmaailman avartaminen teki hyvää – miksi en lähtisi? Haaveenani oli kauppatieteellinen ja tiedostin Helsinkiin pääsyn olevan itselleni lähes mahdottomuus – toki itseensä pitää uskoa, mutta välillä on hyvä olla myös realistinen. Kauppatieteellisessä on tätä nykyä korkeat rajat ympäri Suomea, mutta mahdollisuudet päästä sisään ovat hieman kauemmaksi mentäessä kuitenkin paremmat kuin esimerkiksi Helsingissä tai Turussa.

Henkisen kasvun ja itsenäistymisen paikka

Olen aina ollut vähän mamman tyttö ja useiden satojen kilometrien päähän muuttaminen tuntui silloin maailman jännittävimmältä asialta, etenkin kun muutin ensimmäistä kertaa omilleni. Siskoni on jälkeenpäin todennut kuinka hän oli tuolloin varma, että palaan maitojunalla äkkiä takaisin, mutta minäpäs pärjäsin. Koen kokemuksen kasvattaneen ja itsenäistäneen minua ihan valtavasti – muuttaa nyt kaupunkiin, jossa en ole pääsykoetta lukuunottamatta ikinä käynyt saati tunne koko kaupungista ketään. Teki nuorelle aikuiselle niiin hyvää!

Patrickphotouusi1

Opiskelijakaupungit & tiivis yhteishenki

Siinä on oma fiiliksensä asua pienessä opiskelijakaupungissa, jossa törmäät tuttuihin lähes joka kadun kulmassa ja tiedät lauantaisin löytäväsi kaverit tietystä baarista. Jos en ihan väärin muista, niin esimerkiksi Vaasassa asuu lukukausina yli 12 000 opiskelijaa, joka on väkilukuun suhteutettuna paljon. Ainakin itse koen Vaasassa olevan myös tiivis yhteishenki eikä juurikaan kilpailua – jos joku on esimerkiksi saanut käsiinsä tiivistelmän tenttiä varten se mitä todennäköisemmin laitetaan myös muille jakoon itsellään pimittämisen sijaan. Opiskelukavereita autetaan ja tsempataan!

Uuden tukiverkon edessä

Jatkona edellisiin – opiskelijakaupungin parhautta on myös se, että sinne muuttaessasi kaikki muut ovat kanssasi samassa tilanteessa, joten uusia kavereita löytää aivan varmasti. Lähes jokainen on uutta tukiverkkoa vailla vieraassa kaupungissa, joten jos vaan itse osoitat edes himpun verran aktiivisuutta, ei ole pelkoa yksin jäämisestä. Voisin omalta osaltani kuvitella, että jos olisin jäänyt Helsinkiin opiskelemaan, olisin saattanut tukeutua jo siellä oleviin kavereihin ja jättää monet ensimmäisen vuoden opiskelijariennot menemättä, kun ei olisi ollut niin sanotusti painetta hankkia uusia ystäviä.

Patrickphotouusi3

Verkostoituminen ja ystävät ympäri Suomea

Tulevaisuudessa ei välttämättä tule enää vastaan tilaisuutta, jossa voisin tutustua ihmisiin ympäri Suomea yhtä helposti, vaikka esimerkiksi työelämässä varmasti tuleekin tapaamaan ihmisiä sieltä sun täältä. Minusta on ollut näiden vuosien aikana mahtava saada opiskelukavereita eri puolilta Suomea – kuunnella vahvaa Turun murretta, ihmetellä mitä tamperelaiset tarkoittavat rotvallilla ja niin edespäin. Vaasaan tulee tietysti paljon opiskelijoita pääkaupunkiseudulta ja pieneksi Espooksikin sitä on joskus kuvailtu, mutta ilman tänne muuttamista en olisi luultavasti ikinä tavannut poikaystävääni tai tutustunut yhteen läheisimmistä ystävistäni.

Kotikaupungin katsominen uusin silmin

Vielä viimeisenä – olen oppinut kuinka muualla asuessa sitä alkaa arvostaa omaa kotikaupunkiaan taas ihan eri tavalla ja katsomaan tuttuja kulmia uusin silmin. Aina Helsinki-visiiteilläni fiilistelen kaupungin vilinää, ihastelen kauniita rakennuksia ja käyn suosikkipaikoissani. Samaa tuntuvat tekevän myös ystäväni, jotka ovat lähteneet opiskelujen perässä muualle Suomeen. Olen aina rakastanut kaupunkia, mutta kun on asunut puolet vuodesta muualla, on rakkauteni Helsinkiä kohtaan kasvanut vuosi vuodelta vaan suuremmaksi.

Photography & Edit: Patrick Karkkolainen

Related posts

Tulevaisuuden pohdintaa

Nyt opiskelujen ollessa pian jo loppusuoralla pyörii päässä paljon mietteitä siitä, mitä sitä oikein haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Kevään aikana saan näillä näkymin käytyä viimeiset kurssit maisteriopintojen osalta, minkä jälkeen onkin yhtä epätietoisuutta, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Gradu on toki luultavasti se seuraava iso etappi, mutta haluanko vielä esimerkiksi työharjoitteluun, entä mihin päädyn sitten joku kaunis päivä valmistuttuani? Kuten sanottua kaikki on yhä avoinna ja tuntuu oudolta ajatukselta, etten tämän kevään jälkeen voikaan enää sanoa palaavani taas syksyllä takaisin Vaasaan. Toisaalta vapauttavaa, toisaalta ahdistavaa. Viime vuodet ovat olleet siinä mielessä helppoja, kun ei ole tarvinnut erityisemmin suunnitella, vaan olen mennyt tutun ja turvallisen kaavan mukaan – kesät töissä Helsingissä ja lukukaudet taas Vaasassa vieden opintoja eteenpäin. Mutta entäs nyt?

Bw2

Ei, en todellakaan vielä tiedä, mikä minusta tulee isona. Tällä hetkellä käyn tosiaan maisteriopintoja henkilöstöjohtamisesta ja valitsin ylipääätään aikoinaan johtamisen, koska opintojen kannalta se kiinnosti minua eniten jo kauppakorkeaan hakiessani. Suurin osa kursseista onkin ollut mielenkiintoisia, olenhan tykännyt esimerkiksi psykologiasta jo lukiossa, ja kaikki ihmisiä sekä käyttäytymistä koskeva on aina kiinnostanut. Ihmisten parissa näenkin itseni työskentelemässä tulevaisuudessa, mutta miten, siitä ei ole harmainta aavistustakaan. Sen vaan tiedän, että pelkkä koneen ääressä yksinäinen näpyttely ei ole minua varten vaan kaipaan myös kontaktia ihmisiin, nuorempana rakastinkin asiakaspalvelutyötä. Viimeiset kolme kesää työni on liipannut ennemminkin rahoitusalaa, joten minulla ei ole vielä mitään kokemusta siitä, mitä henkilöstöpuolella työskentely käytännössä olisi – en siis yhtään osaa sanoa, onko HR oma juttuni vai ei.

Aikaisemmin en ollut edes kuvitellut itseäni lähitulevaisuudessa muissa kuin henkilöstöpuolen hommissa – päähäni oli pinttynyt ajatus, että kyllähän minun täytyy suuntautua sinne mitä olen opiskellutkin. Nyt olen ruvennut kuitenkin pohtimaan, näkisinkö itseni myös jossain muissa tehtävissä. Poikaystävä kysyi tovi sitten, harkitsinko ikinä pääainetta valitessani markkinointia. Taisi olla sellaisella hetkellä, kun fiilistelin hänelle jotain Instagramin kävijäanalytiikkaa tai mietin jonkin kaupallisen kampanjan sisältöä. Niin, olisiko sittenkin pitänyt? Johtaminen oli silloin muutamia vuosia sitten ihan itsestäänselvä valinta, mutta toisaalta blogin myötä olen päässyt tutustumaan yhä enemmän sisältömarkkinointiin kiinnostuen siitä ja ylipäätään markkinoinnin maailmasta. Tuli hetkellinen paniikki – olenko valinnut tyystin väärän pääaineen ja menossa ihan väärään suuntaan?

Hieman karrikoidusti tietenkin, sillä ei pääaine oikeasti tietenkään määritä sitä, minkälaisissa töissä tulen tulevaisuudessa olemaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että suurimmilta osin täysin muilla asioilla on merkitystä ja omilla teoilla ja persoonalla vaikuttaa eniten. Yliopiston suoritusotteellani ei ehkä ole pakollisia kursseja enempää markkinoinnista, mutta toisaalta näyttönäni on myös henkilökohtainen kokemus sisältömarkkinoinnista ja useiden tunnettujen brändien parissa työskentely – ehkä joku tulevaisuuden työnantaja arvostaa sitä enemmän. Kaikkihan on mahdollista, jos vaan itse päättää niin ja menee määritietoisesti tavoitetta kohti! Niin ja asiassa kuin asiassa aina kannattaa myös sanoa haaveet ääneen, sillä ikinä ei tiedä, kuka ne voi kuulla.

Kuten todettua, mahdotonta tietää mikä on oma juttu, ennen kuin on on kartuttanut enemmän kokemusta. Tavoitteeni olisikin päästä tulevaisuudessa kokeilemaan mahdollisimman monia erilaisia työtehtäviä löytääkseni sen, mikä tuntuu eniten omalta duuniltani. Jännä muuten, miten ennen on ollut tavallista viettää kutakuinkin koko työuransa samassa firmassa, kun taas meidän sukupolvellemme on tyypillistä vaihtaa työpaikkaa tiuhaankin. Ja miksikä kituuttaakaan itseään sellaisen työn parissa, jonne on mentävä joka päivä hammasta purren, kun mahdollisuuksia voisi olla muuallakin. Minusta on aina ihan mielettömän hienoa kuulla, kun joku kertoo työstään silmät loistaen ja jo ulkopuolinen näkee kilometrien päähän, miten toinen nauttii siitä mitä tekee. Työ on niin äärettömän iso osa arkea ja elämää, että minulle mieleisen työn löytäminen on yksi haaveistani.

Bw1

En ole itse asiassa vielä varma, haenko ensi kesälle alani töitä vai onko seuraava tavoitteeni vaikka se harjoittelupaikka syksylle. Meillä harjoittelu ei ole pakollinen opiskelujen kannalta, mutta se voisi olla hyvä väylä saada jalkaa oven väliin yrityksissä ja kartuttaa erilaista kokemusta. Kesätöissä taas olen ollut töissä 17-vuotiaasta asti tehden viime vuodet vielä blogia yrittäjänä sen ohella, ja olenkin pohtinut, keskittyisinkö tulevana kesänä vain yrittäjyyteen sen ollessa vielä mahdollista taloudellisesti. Tulevina vuosina tuskin tulee enää olemaan tällaista tilaisuutta – oravanpyörässä ehtii olla sitten vielä koko loppuelämänsä. Kesällä voisi omien töiden ja reissaamisen lisäksi alkaa vaikka kypsytellä gradua ja ainakin jo kerätä lähdemateriaalia sitä varten.

Tulipahan tajunnanvirtaa ja hieman tavallista pidempi teksti, mutta halusin kirjoittaa ajatuksistani ja on kiva vaihteeksi avata hieman pintaa syvemmälle. Nämä tulevaisuuden pohdinnat kun paitsi pyörivät omassa päässäni ovat varmasti ajankohtaisia myös monelle muulle kanssaopiskelijalle siellä ruudun toisella puolen.

Photos: Viena K / Edit by me

Related posts

Stressinhallintaa

Viime viikko oli jotenkin erityisen tehokas ja fiilis oli harmaudesta ja sateisuudesta huolimatta korkealla. Sain raahattua itseni pitkästä aikaa yliopistolle kirjastoon, yleensä kun tuppaan jäämään tekemään hommia kotoa käsin, vaikka rehellisyyden nimissä koululla saan aina enemmän aikaan (pitkäksi venyvistä lounas- ja kahvitauoista huolimatta). Koulutyöt siis etenivät hyvää vauhtia ja treenitkin kulkivat hyvin. Jostain syystä lauantaina kuitenkin iski aivan puskista joku karmea stressikohtaus, kun tuntui että kaikki kaatui päälle. Onneksi on tuo korvaamattomana tukipilarinani toimiva parempi puolisko, joka mental breakdownini keskellä käski sohvalle katsomaan Gilmorea ja unohtamaan hetkeksi kaikki deadlinet. Käskystä.

Talvivaasa2

Olo helpotti pienen purkauksen jälkeen kuten yleensä. Laitoin läppärin kiinni loppupäiväksi kouluhommien osalta, suuntasin salille kaverin kanssa, juotiin lasit punaviiniä ja illan vietin ihan omassa ylhäisyydessäni leffan parissa koira kainalossa. Tällainen rauhottuminen tekee stressin keskellä välillä todella hyvää! Sunnuntaina taas nukuttiin pitkään, kävin kavereiden järjestämällä ihanalla tuparibrunssilla ja otin suosiolla etäisyyttä koulutöihin. Ystäväni sanoin kaikesta selviää aina, vaikka työmäärä tuntuisikin sillä hetkellä toivottomalta – jälkikäteen voi kuitenkin taas muistella, että eihän se niin paha edes ollutkaan.

Pari seuraavaa viikkoa tulevat olemaan aika karmeita kaikkien maisterikurssien palautusten osalta ja samalla teen vielä ekstrahommiakin vauhdittaakseni kandiksi valmistumista. Tavoitteenani olisi saada paperit ulos viimeistään tammikuussa ja opintopisteet ovat muuten kasassa, mutta yritän saada vielä pari puuttuvaa vapaavalintaista kurssia suoritettua itsenäisesti, jotta voisin pian kutsua itseäni ihan virallisesti kauppatieteiden kandidaatiksi. Töitä siis riittää ja blogissa voi tahti varmasti hetkellisesti hiljetä, mutta onneksi joululoma häämöttää pian! Sitten onkin edessä ainakin kuukauden niin tarpeeseen tuleva loma Helsingissä- sen voimin jaksaa pakertaa vielä viimeiset rutistukset.

Talvivaasa3 Talvivaasa4 Talvivaasa1

Kuvat ovat jo parin viikon takaa, eivätkä nämä seesteiset talvitunnelmat nyt ehkä kuvaa parhaimmalla tavalla tätä kaoottisempaa fiilistäni, hehe, mutta ei se mitään. Osuttiin ihan täydellisen auringonlaskun aikaan rantaan ja näky oli aivan mielettömän kaunis. Harmi ettei lumesta ole enää tietoakaan, mutta kunhan jouluksi saataisiin valkoinen maa, niin olisin onnellinen! Niin ja ne kouluhommat pois alta siihen mennessä ;) Reipasta viikkoa ja tsemppiä muillekin loppuvuoden opintojen kanssa painiskeleville!

Related posts