Category Archives: Studies

Tulevaisuuden pohdintaa

Nyt opiskelujen ollessa pian jo loppusuoralla pyörii päässä paljon mietteitä siitä, mitä sitä oikein haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Kevään aikana saan näillä näkymin käytyä viimeiset kurssit maisteriopintojen osalta, minkä jälkeen onkin yhtä epätietoisuutta, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Gradu on toki luultavasti se seuraava iso etappi, mutta haluanko vielä esimerkiksi työharjoitteluun, entä mihin päädyn sitten joku kaunis päivä valmistuttuani? Kuten sanottua kaikki on yhä avoinna ja tuntuu oudolta ajatukselta, etten tämän kevään jälkeen voikaan enää sanoa palaavani taas syksyllä takaisin Vaasaan. Toisaalta vapauttavaa, toisaalta ahdistavaa. Viime vuodet ovat olleet siinä mielessä helppoja, kun ei ole tarvinnut erityisemmin suunnitella, vaan olen mennyt tutun ja turvallisen kaavan mukaan – kesät töissä Helsingissä ja lukukaudet taas Vaasassa vieden opintoja eteenpäin. Mutta entäs nyt?

Bw2

Ei, en todellakaan vielä tiedä, mikä minusta tulee isona. Tällä hetkellä käyn tosiaan maisteriopintoja henkilöstöjohtamisesta ja valitsin ylipääätään aikoinaan johtamisen, koska opintojen kannalta se kiinnosti minua eniten jo kauppakorkeaan hakiessani. Suurin osa kursseista onkin ollut mielenkiintoisia, olenhan tykännyt esimerkiksi psykologiasta jo lukiossa, ja kaikki ihmisiä sekä käyttäytymistä koskeva on aina kiinnostanut. Ihmisten parissa näenkin itseni työskentelemässä tulevaisuudessa, mutta miten, siitä ei ole harmainta aavistustakaan. Sen vaan tiedän, että pelkkä koneen ääressä yksinäinen näpyttely ei ole minua varten vaan kaipaan myös kontaktia ihmisiin, nuorempana rakastinkin asiakaspalvelutyötä. Viimeiset kolme kesää työni on liipannut ennemminkin rahoitusalaa, joten minulla ei ole vielä mitään kokemusta siitä, mitä henkilöstöpuolella työskentely käytännössä olisi – en siis yhtään osaa sanoa, onko HR oma juttuni vai ei.

Aikaisemmin en ollut edes kuvitellut itseäni lähitulevaisuudessa muissa kuin henkilöstöpuolen hommissa – päähäni oli pinttynyt ajatus, että kyllähän minun täytyy suuntautua sinne mitä olen opiskellutkin. Nyt olen ruvennut kuitenkin pohtimaan, näkisinkö itseni myös jossain muissa tehtävissä. Poikaystävä kysyi tovi sitten, harkitsinko ikinä pääainetta valitessani markkinointia. Taisi olla sellaisella hetkellä, kun fiilistelin hänelle jotain Instagramin kävijäanalytiikkaa tai mietin jonkin kaupallisen kampanjan sisältöä. Niin, olisiko sittenkin pitänyt? Johtaminen oli silloin muutamia vuosia sitten ihan itsestäänselvä valinta, mutta toisaalta blogin myötä olen päässyt tutustumaan yhä enemmän sisältömarkkinointiin kiinnostuen siitä ja ylipäätään markkinoinnin maailmasta. Tuli hetkellinen paniikki – olenko valinnut tyystin väärän pääaineen ja menossa ihan väärään suuntaan?

Hieman karrikoidusti tietenkin, sillä ei pääaine oikeasti tietenkään määritä sitä, minkälaisissa töissä tulen tulevaisuudessa olemaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että suurimmilta osin täysin muilla asioilla on merkitystä ja omilla teoilla ja persoonalla vaikuttaa eniten. Yliopiston suoritusotteellani ei ehkä ole pakollisia kursseja enempää markkinoinnista, mutta toisaalta näyttönäni on myös henkilökohtainen kokemus sisältömarkkinoinnista ja useiden tunnettujen brändien parissa työskentely – ehkä joku tulevaisuuden työnantaja arvostaa sitä enemmän. Kaikkihan on mahdollista, jos vaan itse päättää niin ja menee määritietoisesti tavoitetta kohti! Niin ja asiassa kuin asiassa aina kannattaa myös sanoa haaveet ääneen, sillä ikinä ei tiedä, kuka ne voi kuulla.

Kuten todettua, mahdotonta tietää mikä on oma juttu, ennen kuin on on kartuttanut enemmän kokemusta. Tavoitteeni olisikin päästä tulevaisuudessa kokeilemaan mahdollisimman monia erilaisia työtehtäviä löytääkseni sen, mikä tuntuu eniten omalta duuniltani. Jännä muuten, miten ennen on ollut tavallista viettää kutakuinkin koko työuransa samassa firmassa, kun taas meidän sukupolvellemme on tyypillistä vaihtaa työpaikkaa tiuhaankin. Ja miksikä kituuttaakaan itseään sellaisen työn parissa, jonne on mentävä joka päivä hammasta purren, kun mahdollisuuksia voisi olla muuallakin. Minusta on aina ihan mielettömän hienoa kuulla, kun joku kertoo työstään silmät loistaen ja jo ulkopuolinen näkee kilometrien päähän, miten toinen nauttii siitä mitä tekee. Työ on niin äärettömän iso osa arkea ja elämää, että minulle mieleisen työn löytäminen on yksi haaveistani.

Bw1

En ole itse asiassa vielä varma, haenko ensi kesälle alani töitä vai onko seuraava tavoitteeni vaikka se harjoittelupaikka syksylle. Meillä harjoittelu ei ole pakollinen opiskelujen kannalta, mutta se voisi olla hyvä väylä saada jalkaa oven väliin yrityksissä ja kartuttaa erilaista kokemusta. Kesätöissä taas olen ollut töissä 17-vuotiaasta asti tehden viime vuodet vielä blogia yrittäjänä sen ohella, ja olenkin pohtinut, keskittyisinkö tulevana kesänä vain yrittäjyyteen sen ollessa vielä mahdollista taloudellisesti. Tulevina vuosina tuskin tulee enää olemaan tällaista tilaisuutta – oravanpyörässä ehtii olla sitten vielä koko loppuelämänsä. Kesällä voisi omien töiden ja reissaamisen lisäksi alkaa vaikka kypsytellä gradua ja ainakin jo kerätä lähdemateriaalia sitä varten.

Tulipahan tajunnanvirtaa ja hieman tavallista pidempi teksti, mutta halusin kirjoittaa ajatuksistani ja on kiva vaihteeksi avata hieman pintaa syvemmälle. Nämä tulevaisuuden pohdinnat kun paitsi pyörivät omassa päässäni ovat varmasti ajankohtaisia myös monelle muulle kanssaopiskelijalle siellä ruudun toisella puolen.

Photos: Viena K / Edit by me

Stressinhallintaa

Viime viikko oli jotenkin erityisen tehokas ja fiilis oli harmaudesta ja sateisuudesta huolimatta korkealla. Sain raahattua itseni pitkästä aikaa yliopistolle kirjastoon, yleensä kun tuppaan jäämään tekemään hommia kotoa käsin, vaikka rehellisyyden nimissä koululla saan aina enemmän aikaan (pitkäksi venyvistä lounas- ja kahvitauoista huolimatta). Koulutyöt siis etenivät hyvää vauhtia ja treenitkin kulkivat hyvin. Jostain syystä lauantaina kuitenkin iski aivan puskista joku karmea stressikohtaus, kun tuntui että kaikki kaatui päälle. Onneksi on tuo korvaamattomana tukipilarinani toimiva parempi puolisko, joka mental breakdownini keskellä käski sohvalle katsomaan Gilmorea ja unohtamaan hetkeksi kaikki deadlinet. Käskystä.

Talvivaasa2

Olo helpotti pienen purkauksen jälkeen kuten yleensä. Laitoin läppärin kiinni loppupäiväksi kouluhommien osalta, suuntasin salille kaverin kanssa, juotiin lasit punaviiniä ja illan vietin ihan omassa ylhäisyydessäni leffan parissa koira kainalossa. Tällainen rauhottuminen tekee stressin keskellä välillä todella hyvää! Sunnuntaina taas nukuttiin pitkään, kävin kavereiden järjestämällä ihanalla tuparibrunssilla ja otin suosiolla etäisyyttä koulutöihin. Ystäväni sanoin kaikesta selviää aina, vaikka työmäärä tuntuisikin sillä hetkellä toivottomalta – jälkikäteen voi kuitenkin taas muistella, että eihän se niin paha edes ollutkaan.

Pari seuraavaa viikkoa tulevat olemaan aika karmeita kaikkien maisterikurssien palautusten osalta ja samalla teen vielä ekstrahommiakin vauhdittaakseni kandiksi valmistumista. Tavoitteenani olisi saada paperit ulos viimeistään tammikuussa ja opintopisteet ovat muuten kasassa, mutta yritän saada vielä pari puuttuvaa vapaavalintaista kurssia suoritettua itsenäisesti, jotta voisin pian kutsua itseäni ihan virallisesti kauppatieteiden kandidaatiksi. Töitä siis riittää ja blogissa voi tahti varmasti hetkellisesti hiljetä, mutta onneksi joululoma häämöttää pian! Sitten onkin edessä ainakin kuukauden niin tarpeeseen tuleva loma Helsingissä- sen voimin jaksaa pakertaa vielä viimeiset rutistukset.

Talvivaasa3 Talvivaasa4 Talvivaasa1

Kuvat ovat jo parin viikon takaa, eivätkä nämä seesteiset talvitunnelmat nyt ehkä kuvaa parhaimmalla tavalla tätä kaoottisempaa fiilistäni, hehe, mutta ei se mitään. Osuttiin ihan täydellisen auringonlaskun aikaan rantaan ja näky oli aivan mielettömän kaunis. Harmi ettei lumesta ole enää tietoakaan, mutta kunhan jouluksi saataisiin valkoinen maa, niin olisin onnellinen! Niin ja ne kouluhommat pois alta siihen mennessä ;) Reipasta viikkoa ja tsemppiä muillekin loppuvuoden opintojen kanssa painiskeleville!

Mitä seuraavaksi?

Tässä vaiheessa vuotta kesätyöt alkavat taas pikkuhiljaa lähestyä loppuaan, mikä tarkoittaa myös paluuta koulunpenkille ja muuttoa Vaasaan. Hassu ajatus, sillä olenhan edellisen kerran käynyt opiskelukaupungissani viime vuoden puolella joulukuussa ja tässä välissä ollut paitsi töissä viettänyt myös lukukauden ulkomailla. Yhtäkkiä vaihto onkin ohi, ja näemme koko konkkaronkan kanssa taas yliopiston käytävillä, notkumme lukutauoilla kahvilassa ja vietämme lauantai-iltoja armaassa Fontanassa. Ihan kuin aina ennenkin!

Bw1

Parin viime vuoden ajan, tai niin kauan kuin olen edes pienessä mielessäni suunnitellut lähteväni vaihtoon olen  tiennyt suunnitelmani siihen saakka. Kirjoitan kandin syksyllä, sitten vietän kevään ulkomailla. Vaihto tuntui itselleni niin suurelta asialta, etten oikein osannut ajatella mitään sen jälkeen tapahtuvaa, kuulostaa ehkä hassulta mutta sellainen fiilis minulla oli. Nyt on jotenkin ihanan vapauttavaa, kun takaraivossa ei koko ajan kolkuta ajatus siitä, että pian on poissa lähes puoli vuotta, toisaalta taas tämä suunnitelmien avoimuus myös pikkuisen ahdistaa.

Kandiin asti opiskelut ovat tuntuneet siinä mielessä yksinkertaisilta, ettei ole tarvinnut paljoa vaivata päätä ja pohtia vaihtoehtoja – johtaminen pääaineena oli minulle itsestäänselvä valinta, myös laskentatoimen valitseminen sivuaineeksi valkeni nopeasti. Kandivaihe menikin ohi aivan hujauksessa, joskin valmistun kandiksi virallisesti vasta jouluna, kun vaihdonkin opintopisteet ovat suoritettuina. Kandin paperit eivät siis ole vielä edes ulkona, mutta yhtäkkiä ajatusten pitäisikin olla jo maisterivaiheessa, kääk! Vastahan olin eksynyt fuksi suuressa luentosalissa ensimmäisiä infoja kuunnellen. Opiskeluaika todella menee uskomattoman nopeasti – nyt sen vasta ymmärtää kun itse kokee.

Bw2

Syksyllä aloitan siis maisterikurssit, ja olen jo hieman sivusilmällä katsellut lukkaria ja kurssivaihtoehtoja tekemättä kuitenkaan vielä lopullisia päätöksiä niiden suhteen. Suuntaudun maisterivaiheessa henkilöstöjohtamiseen – vaikka strateginenkin kiinnosti, tuntui tämä ehkä kuitenkin lopulta enemmän omalta. Sivuaineeksi mietin välillä viestintää, mutta nyt sisäinen kunnianhimoinen minäni on kuitenkin alkanut kypsytellä ajatusta siitä, pitäisikö sittenkin siirtää vaihdon opintopisteet maisterivaiheeseen saaden siitä samalla sivuaineen. Tällä hetkellä kandin opintopisteet menevät vaihdon kanssa hieman vaaditun yli, mutta ilman vaihtoa uupuisivat kuitenkin sen verran, että olisi tehtävä muutama ekstrakurssi nyt syksyllä. Tämä nimittäin vauhdittaisi hieman valmistumista, vaikka toisaalta yritän koko ajan myös muistuttaa itseäni siitä, että mihinkään ei ole vielä kiire. Töitä ehtii kyllä tehdä koko elämänsä, mutta opiskeluajasta tulee nauttia täysin rinnoin!

Bw3

Vielä on siis ajatukset ja suunnitelmat vähän hukassa, mutta eivätköhän ne tästä vielä lutviudu. Enkä halua vielä edes ajatella, mitä sitten maisteriksi valmistumisen jälkeen, mutta sinne nyt on onneksi vielä hetki aikaa. Minua on aina lohduttanut isäni leikkimielinen kommentti, kuinka hän on todennut pohtimaani “Mikä sinusta tulee isona?” -kysymykseen, että “En minäkään vielä tiedä, mikä minusta tulee isona”.

Yksi asia on kuitenkin varmaa – se että palaan Vaasaan mielelläni. Hauskaa miten opiskelut aloittaessani ajattelin, kuinka minun ei tarvitsisi viettää siellä kuin kandivaihe, minkä jälkeen voisin halutessani palata Helsinkiin. Nyt elämäntilanne on kuitenkin eri kuin tuolloin opiskelujen alkuvaiheessa, eikä minulla käynyt pienessä mielessäkään ajatus muualle hakemisesta. Vaikka kahden kaupungin välillä eläminen on toisinaan rankkaakin, enkä yhtään ikävöi pendolinossa viikonloppuisin istumista, on Vaasa antanut minulle vuosien aikana kuitenkin ihan hurjasti. Tietynlaista avarakatseisuutta, ystäviä ympäri Suomea, eikä lainkaan vähäisimpänä tuon toisen puoliskon. Täytyy siis ottaa ehdottomasti tulevasta ilo irti – ehkä siitä viimeisestä Vaasa-vuodesta!

Photography: Viena K / Edit by me