Saatuani sormuksen sormeeni tuli monilta läheisiltä tietysti polttava kysymys – milloin niitä häitä oikein juhlitaan? Joskus ajattelin, ettei kosinnan jälkeen olisi mikään kamala kiire naimisiin, ehkä sitten parin vuoden päästä kosinnasta. Jotenkin luulin, että näin on myös “tapana” tehdä ja ettei vuoden päähän edes olisi mahdollista löytää vapaata hääpaikkaa. Hyvin nopeasti kosinnan jälkeen aloimme kuitenkin poikaystäväni kanssa miettiä, että olisihan se ihana päästä jo ensi kesänä naimisiin, sillä emme malttaisi odottaa kahta vuotta. Hymy leviää korviin asti ajatellessani, että tuosta maailman tärkeimmästä ihmisestä tulisi pian aviomieheni.

Aloimmekin kuumeisesti selata hääpaikkoja ja kartoittaa eri tiloja. Kuten todettua, osasin kyllä arvata, että hääjuhlapaikat menevät nopeasti ja niiden suhteen täytyy olla ajoissa, mutta ymmärsin asian todellisen laidan vasta ruvettuamme katsomaan hääpaikkojen kalentereita. Soitellessamme varaustilanteista saimme todeta, että useimpien potentiaalisten hääpaikkojen kohdalla oli turha haaveillakaan ensi kesästä ensimmäisten vapaiden lauantaipäivien ollessa vasta marraskuun puolella. Eräästä paikasta kerrottiin, että myös seuraavan kesän lauantait menevät luultavasti jo muutaman viikon sisällä.  Apua! Iski pieni paniikki, olimme kuitenkin jo ehtineet innostua ensi kesänä vietettävistä häistä, mutta vapaan paikan löytäminen tuntui olevan ihan mahdottomuus. Eihän se nyt toki mikään maailmanloppu olisi odottaa seuraavaan vuoteen, mutta olisi ihana päästä viettämään häitä jo kesällä 2020.

Jos vapaan viikonlopun löytäminen on osoittautunut haastavaksi, niin ei ole sen oikean hääpaikan löytäminenkään mikään helppo nakki. Kuin sen kuuluisan neulan löytäminen heinäsuovasta. Paikkoja on periaatteessa paljon ja on aikaavievää haravoida niiden joukosta ne itseä kiinnostavat, mutta loppupeleissä taas vaihtoehtoja onkin aika vähän. Tai siltä on ainakin tuntunut ja olemme viettäneet varmasti tunteja googlaillessamme eri juhlatiloja. Näin muutamia kriteerejä mainitakseni toivoisimme löytävämme paikan, joka olisi tietysti kaunis ja jotenkin luonnon ympäröimänä, eikä ihan vaan pelkkä sisätila keskellä kaupunkia. Tärkeimpänä kriteerinä on se, että kaikkien vieraiden olisi mahduttava samaan tilaan erillisten pienten huoneiden sijaan. Lisäksi hääjuhlapaikan pitäisi sijaita pääkaupunkiseudulla tai jossain sen lähettyvillä, sillä suurin osa vieraistamme tulee Helsingistä.

Kaiken sen etsinnän ja soittorumbien jälkeen meillä on nyt yksi alustava varaus tehtynä ja pääsemme tänään vihdoin katsomaan hääpaikkaa, iih miten jännää! Jos se osoittautuu yhtä kauniiksi ja toimivaksi kuin kuvien perusteella, niin sitten meillä on päivä ja juhlapaikka lyötynä lukkoon. Ihan hullua ja  niin ihanaa – tuntuu jotenkin absurdilta, että voimme yhtäkkiä ihan oikeasti suunnitella ja miettiä meidän häitä. Toivon niin kovasti, että tämä juhlapaikka natsaa! Pidän teidät kyllä ajantasalla ja päivittelen tätä Wedding -kategoriaa sitä mukaa, kun asiat toivottavasti etenevät!

Olisi kiinnostavaa kuulla teidän häätarinoita, mikäli teiltä sellaisia sieltä ruudun takaa löytyy. Kuinka pian menitte naimisiin kosinnan jälkeen, entä koska varasitte hääpaikan? Oliko teillä vaikeuksia löytää sopivaa ja mihin hääjuhlapaikkaan lopulta päädyitte?

Lupasin esitellä tarkemmin kihlasormustani, joka on nyt koristanut sormeani muutaman viikon verran. Heti ensimmäistä kertaa sormuksen rasiassa nähdessäni olin aivan myyty! Olin aina välillä miettinyt, minkälaisen kihlasormuksen sitten joskus tulevaisuudessa haluaisin. Olen kultaharakka henkeen ja vereen, ja vaikka keltakultaisia kihla- ja vihkisormuksia näkee vähemmän ja valkokultainen on yleisempi valinta, niin keltakultainen tuntui vaan niin paljon enemmän omalta. Kyllä kulta on sun juttu, totesi poikaystäväkin kun joskus sormus tuli hänen kanssaan puheeksi. Myös oikean käden nimettömääni on koristanut jo ylioppilasvuodestani lähtien keltakultainen sormus, joten keltakulta tuntui luonnollisemmalta myös kihlasormusta ajatellen.

Olin antanut ajan mittaan joitakin kihlasormusta koskevia pieniä vihjeitä Antonille, mutta sanoin aina, että luotan makuusi ja saat tehdä lopullisen valinnan (kun en itse olisi varmaan edes osannut, hahah!). Eipä olisi sitten voinut mennä enempää nappiin hänen valintansa! Niin kuin moni ystävistäni ja teistäkin on todennut, on sormus aivan minun näköiseni – en vieläkään käsitä, miten hän onnistuikin valitsemaan niin täydellisen sormuksen. Tällainen halo-istutuksella varustettu hieman vintagehenkinen timanttisormus on mielettömän kaunis ja ajaton, joten ihastelen tätä sormessani varmasti vielä vuosien päästä. Olen jo saanut kysymyksiä tarkemmasta mallista ja precis tätä Sandbergin sormusta ei löydy valmiina Timanttisilta, sillä sormus teetettiin poikaystävän toiveiden mukaisesti. Sormuksella on kyllä vieläkin enemmän tunnearvoa, kun se on täysin hänen valitsemansa <3

Koon valinnassa oli muuten hyvänä apuna oikean käden nimettömän sormukseni, josta hän olikin kuulemma ottanut salaa mitat. Naurattaa nyt ajatella, miten joitakin viikkoja sitten poikaystäväni kysyi ohimennen kasuaalisti, ovatkohan vasen ja oikea käsi yleensä samankokoisia. Siinä aikamme asiaa pohdiskeltuamme kokeilin sormustani vasempaan nimettömään ja totesin, että ainakaan tämä sormus ei mahdu vasempaan. Siinä vaiheessa oli kuulemma lähtenyt poikaystävältä kiireellinen viesti eteenpäin, että tarvitaan sittenkin ihan pikkuisen isompi sormuskoko :’D

Joku tarkkasilmäinen muuten ehkä huomasi, että tämä on uuden Wedding-kategorian ensimmäinen postaus!