Hääpäivään on enää alle 3 kuukautta ja ajattelinkin taas jakaa vähän tämänhetkisiä fiiliksiä. Juttelin tällä viikolla Instagramin DM-viesteissä monien samassa veneessä olevien morsiamien kanssa ja kaikilla oli kyllä ilmassa tätä ainaista epävarmuutta, harmistusta ja stressiä. Se tietysti lohduttaa, että kaikilla on samat mietinnät emmekä ole ainoita tässä tilanteessa, mutta kyllähän tämä turhauttaa ja surettaa valtavan paljon, kun näinkin tärkeä ja ihana hetki meidän elämässä menee (jo toistamiseen) näissä tunnelmissa.

Viime viikkoina fiilikset ovatkin menneet aika vuoristorataa – yhtenä päivänä mies on harmissaan asiaa miettiessään ja minä yritän pysyä positiivisena ja innostua varasuunnitelmista, toisena päivänä taas minä purskahdan aamupalapöydässä spontaanisti itkuun kun TV-sarjassa vietetään isoja, iloisia häitä ja nyt on miehen vuoro lohduttaa :’D Vaikka tärkeintä on tietysti itse naimisiinmeno, ovat ystävät ja läheiset meille molemmille ihan valtavan tärkeitä ja olemme pitkään haaveilleet, miten hääpäivä on se hetki kun saamme kaikki ystävät eri porukoista saman katon alle. Pöydät täynnä meille rakkaita ihmisiä, iloista puheensorinaa, tunteikkaita puheita ja huoletonta tanssia ja hauskanpitoa myöhään iltaan saakka. On tosi vaikeaa luopua siitä ajatuksesta – ja vaikka varsinaiset juhlat pitäisikin myöhemmin, ei se tulisi olemaan sama asia.

Tällä viikolla tulimme siihen tulokseen, että perumme nykyisen juhlapaikkamme. Tarkemmin mietittyämme totesimme, että korkean takuumyyntisumman takia siellä ei olisi ollut järkevää pitää häitä puolitetulla vierasmäärällä, saati nyt erittäin paljon realistisemmalta tuntuvaa max. 25 hengen intiimiä hääillallista. Alkuperäisten sadan hengen häiden suhteen olemme aika lailla luovuttaneet – ei näillä päivittäisillä tartuntamäärillä, rokotetahdilla ja pakkaa sekoittavilla virusmuunnoksilla voi mitenkään kuvitella juhlivansa alle kolmen kuukauden päästä noin isolla väkimäärällä huoletta. Ja koska juhlapaikka on ravintola, olisi toukokuun lopussa tietysti myös ravintolarajoitukset ja sitä kautta turvavälimääräykset istumajärjestyksissä, “tanssikiellot” ja aikaisemmat sulkemiset sun muut. Tilassa ei myöskään ollut sopivaa päivää vapaana myöhemmin kesällä, joten oli siis parempi luopua paikasta nyt, niin saimme vielä varausmaksunkin takaisin.

Plan B:nä (vai onkohan tämä jo C tai D) meillä on nyt kiikarissa eräs toinen ihana juhlapaikka kauempana pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Siellä voisi vihkiä pihalla ja pitää tunnelmallisen illallisen perheiden, bestmanien ja kaasojen kanssa puolisoineen. Tila on kuitenkin sen verran suuri, että JOS näyttäisikin siltä että tilanne paranisi ja ystäviä mahtuisi lisää mukaan, niin sekin onnistuisi. Tänne voisi myös jäädä yöksi ja voisimme viettää seuraavan päivänkin läheistemme kanssa. Tämä kuulostaa tässä vaiheessa parhaalta vaihtoehdolta (vaikka kirkkovihkimisestä luopuminen ajatuksena välillä harmittaakin), olisi ihana viettää intiimit häät kuitenkin tällä tavalla spesiaalisti ja kauniissa ympäristössä. Toisaalta mietimme tällä hetkellä myös siirtämistä muutamalla kuukaudella eteenpäin loppukesälle. En pidä realistisena viettää silloinkaan mitään isoja häitä, mutta ihan pienempääkin kokoonpanoa ajatellen tuntuisi turvallisemmalta siirtää muutamalla kuukaudella eteenpäin, jolloin ainakin vanhempamme voisivat kenties olla rokotettuja ja esimerkiksi polttaritkin voisi viettää toivottavasti paremmissa olosuhteissa kesällä, kuin nyt keväällä tilanteen näyttäessä näin huonolta. Ensi vuodelle me emme kuitenkaan lähde enää siirtämään, vaan tänä vuonna mennään naimisiin joka tapauksessa, oli sitten alku- tai loppukesästä.

Että sellaisia sekalaisia, laidasta laitaan meneviä tunnelmia – seurataan nyt vielä hetki tilannetta, kunnes tehdään päätös mahdollisesta siirtämisestä loppukesälle. Tietysti kaiken tämän harmistuksen takana on kiitollisuus siitä, että meillä ennen kaikkea on toisemme ja meillä on asiat hyvin, kuten jälleen yhtenä iltana tätä ensin puituamme ja harmiteltuamme totesimme toisillemme <3 Siskoni on monesti tämän kuluneen vuoden aikana sanonut, miten rakkautta ei ole peruttu ja näinhän se on! Nyt täytyy vaan pohdiskella, mistä on valmis luopumaan ja mitä arvostaa eniten, niitä alkuperäisiä meidän unelmahäitä kun ei tule tänä vuonna saamaan. Intiimeistäkin häistä tulisi varmasti tosi ihanat, tärkeintä nyt on kuitenkin terveys.

Minkälaisia fiiliksiä siellä muilla morsiamilla? Olisi myös ihana kuulla teiltä, jotka olette avioituneet viimeisen vuoden aikana kenties jonkin tällaisen varasuunnitelmin turvin, että minkälaisia pienempiä häitä olette järjestäneet?

Kukat: Johanna Pauliina Design

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin nämä tämänhetkiset olosuhteet pahenevassa koronatilanteessa eivät varsinaisesti saa hääsuunnittelufiilistä kipuamaan kovin korkealle, mutta ei auta kuin yrittää keskittyä tällaisiin pieniin kivoihin asioihin. Kuten hääkorvakoruihin, jotka vihdoin löysin pitkän etsinnän jälkeen! Pidän siis näitä korvissa 29.5. oli tilanne mikä tahansa, häitä tai ei :’D Etsin hääkorvakoruja jo vuosi sitten, mutta en meinannut millään löytää sopivia. Halusin helmelliset roikkuvat, mutta ne eivät saisi olla liian isot tai näyttävät puvun kanssa, vaan ennemmin hieman sirommat ja kuitenkin juhlavat. Lopulta löysin ihan sattuman kautta brittiläisen korumerkin Lily & Roo’n, jonka valikoimasta löytyi super kauniit korvakorut.

Gold Huggie Pearl Earrings

Googlailin kuvia koruista morsiamilla ja vakuutuin, joten pistin tilauksen menemään. Jännitti miltä korvakorut näyttäisivät luonnossa, mutta nämä olivatkin vielä kauniimmat – ihan nappiostos! Helmi on tarpeeksi pieni, ettei se vie liikaa huomiota ja korut ovat kevyet korvassa. Tykkäsin myös ideasta, että korviksia voi vaikka myöhemmin käyttää halutessaan pelkästään siroina renkaina, sillä helmet ovat irroitettavat. Näille tulee siis varmasti käyttöä muutenkin kuin juhlissa! Nyt vaan odotellaan, että nämä pääsee pukemaan hääpuvun kanssa <3

Jos joku innostuu tilaamaan samaiset korut tai jotain muuta Lily & Roo’lta, niin kannattaa vaan huomioida pitkähkö toimitusaika sekä päälle tulevat tullimaksut :)

Täällä Wedding -kategoriassa on ollut kovin hiljaista sitten heinäkuun, jolloin kirjoitin edellisen postauksen. Jos sieltä ruudun takaa löytyy jotain uusia seuraajia, niin pikabriefauksena kerrottakoon, että meidän piti alunperin mennä naimisiin tämän vuoden elokuussa. Sattuneista syistä teimme päätöksen siirtää häät ensi kesään, toukokuulle 29.5.21. Nyt onkin päivälleen puoli vuotta uuteen hääpäivään, mutta täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että innostus ei ole ihan niin korkealla kuin toivoisin sen olevan. Tunnelmat ovat aika erilaiset kuin vuoden alussa, kun alunperin oli puoli vuotta hääpäivään ja olimme innosta piukeana suunnittelusta.

Itse naimisiinmenoa tietysti odotan kuin kuuta nousevaa. Kutkuttaa pelkkä ajatuskin vatsanpohjassa, että saan kutsua tuota minulle maailman rakkainta ihmistä aviomiehekseni. Tässä epävarmassa tilanteessa kuitenkin itse häiden suunnittelu tai fiilistely tuntuu turhauttavalta. Siinä missä keväällä alunperin siirtoa tehdessämme ajattelimme toiveikkaasti, että ensi vuonna tilanne voisi olla toinen, niin nyt kuukausien kuluessa ja myös tiedon kartuttua realismi on iskenyt. Lupaavista rokoteuutisista huolimatta minusta tuntuu aika epätodennäköiseltä, että alkukesästä voisi vielä juhlia häitä turvallisin mielin ainakaan alunperin kaavaillulla, lähes sadan hengen vierasmäärällä. Vielä emme kuitenkaan ole tehnyt mitään päätöksiä esimerkiksi vieraslistan pienentämisestä, vaan seurailemme toistaiseksi tilannetta. Jokin valmiiksi mietitty plan B kuitenkin ehkä antaisi kaltaiselleni suunnitelmalliselle ihmiselle mielenrauhaa.

Ensi kesänä emme nimittäin enää lähde siirtämään itse naimisiinmenoa, vaan menemme naimisiin joka tapauksessa, oli tilanne mikä tahansa <3 Mutta missä olosuhteissa, sitä en osaa vielä sanoa. Olkoon se sitten puolitetulla vierasmäärällä alkuperäisessä juhlapaikassa, kirkkovihkimisellä läheisimpien ihmisten läsnäollessa jossain pienesti juhlistaen, tai maistraatissa intiimisti. Aviopari meistä tulee joka tapauksessa ja siitä olen onnellinen <3 Tietysti harmittaa, jos tilanne näyttää ensi vuonna siltä ettei häitä ei pysty viettämään (turvallisesti) missään muodossa. Onhan sekin toki vaihtoehto, että toukokuussa olisi vaan vihkiminen ja juhlia vietettäisiin joskus hamassa tulevaisuudessa (kun tämä kaikki p*ska on ohi ja ei tarvitse huolehtia maskeista ja käsidesillä läträämisellä). Meitä molempia kuitenkin mietityttää, tulisiko niitä juhlia sitten enää myöhemmin pidettyä ja haluaisiko esimerkiksi priorisoida sen juhliin käytettävän rahan silloin johonkin muuhun.

No, toisaalta turha vielä spekuloida kun on tosiaan vielä se puoli vuotta aikaa hääpäivään, joten aika näyttää miten tilanne taas etenee. Halusin kuitenkin kirjoitella rehellisesti fiiliksiä häiden suhteen tällä hetkellä, varmasti sieltä ruudun takaa löytyy monia samassa tilanteessa. Minkälaiset tunnelmat on muilla ensi vuoden morsioilla?

PS. Kukat ovat tietysti rakkaan ja taitavan siskoni käsialaa, hän teki näitä upeita pöytäasetelmia syyskuisiin häihin!