Hyvää maaliskuun ensimmäistä! Ai että, ensimmäinen virallinen kevätkuukausi. Nämä postauksen kuvat nyt eivät toki ole keväisimmästä päästä, nämä on otettu jo aikoja sitten, joten korkea aika laittaa nämä ulos nyt kun on vielä sentään lunta maassa ;) Viikonloppuna tuntui kyllä ensimmäistä kertaa ihan kunnolla keväältä, kun aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Huomasi miten se oikein lämmitti kasvoja, kun pysähdyttiin lauantain kävelylenkillä hetkeksi paistattelemaan. Ihana ajatus, että koko kevät (kesästä puhumattakaan) on vielä edessä!

Maaliskuulta odotan lisää aurinkoisia päiviä, keveämpien takkien esiin ottamista ja hiljalleen kuivuvia katuja. Selviytyjät -katsomoita lauantaisin, uusien tennareiden korkkaamista, juoksuharrastuksen elvyttämistä kun ei tarvitse enää liukastella sekä tulppaanisesongista nauttimista. Totesin nimittäin, etten ole ottanut kaikkea iloa irti tulppaaneista, joten se asia täytyy korjata ja ostaa heti tänään kimppu kotiin!

Lisäksi maaliskuu on viimeinen kuukausi putkiremonttia asunnolla ja huhtikuun alussa päästään vihdoin aloittamaan omat remontit ja sitten muuttamaan. Sisälläni oikein kuplii ja kihelmöi, kun ajattelen sitä miten tämä piiitkä odotus aina sieltä elokuisesta kaupanteosta saakka on kohta ohi ja muutto on jo oikeasti lähellä. Nyt on ollut niin kivaa päästä jo konkreettisesti suunnittelemaan ja tekemään valintoja, kirjoittelen niistä varmasti vielä pian lisää. Huomenna käydään parkettimiehen kanssa asunnolla tulevaa lattiaremppaa varten, joten saadaan sitäkin vihdoin edistettyä. Maaliskuu menee varmasti nopeasti, kun pyörittelee näitä kämppäjuttuja päässä ja tekee erilaisia valintoja!

Mitä te odotatte maaliskuulta?

Kirjoitin eilen Instagramin kuvatekstissä, miten oli hieman mieli maassa ja ilmassa jonkinasteista korona-väsymystä. Nyt kun tätä on kestänyt pian kokonaisen vuoden, pitäisi olla jo tottunut siihen, että aina tasaisin väliajoin iskee tällainen alakuloinen ja jotenkin lamaantunut fiilis. Kuten eilen kirjoitin, niin toisena päivänä jaksaa ajatella positiivisesti ja olla kiitollinen siitä, että asiat ovat kuitenkin hyvin, kunnes toisena päivänä taas turhauttaa jatkuva neljän seinän sisällä oleminen, on ikävä isoja huolettomia kokoontumisia sekä illanviettoja ystävien kanssa ja ahdistaa niiden puolesta, jotka kärsivät tästä tilanteesta eniten.

Tunne on tuttu varmasti monelle – meitä kaikkia väsyttää ja ahdistaa ja meillä kaikilla on ikävä läheisiä. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan voi tuijottaa oma napaa, vaan on pakko jaksaa vielä puhaltaa yhteen hiileen. Ollaan eletty koko alkuvuosi hyvin vähäisin kontaktein lähinnä kotona kahdestaan ja nähty sisätiloissa ainoastaan tosi rajatusti joskus jotain kaveripariskuntaa tai yksittäistä ystävää. Samaan aikaan somea (niin vaikuttajia kuin ihan tavallisia pulliaisia) seuraamalla on välillä tuntunut siltä, kuin moni eläisi edelleen ihan normaalia elämää ison porukan mökkireissuineen ja kotibileineen, ja se turhauttaa tosi paljon. Enkä haluaisi kuulostaa syyllistävältä “korona-poliisilta”, kukaan meistä tuskin toimii 100 % täydellisesti ja kuten todettua en minäkään missään täysin kontaktittomassa kotikaranteenissa ole elänyt, mutta pelkään vaan miten valheellisen kuvan tilanteesta tällaiset somejulkaisut voi antaa monelle seuraajalle.

Terveydenhuollossa työskentelevä seuraajani kirjoitti eilisen kuvani kommentteihin, miten raskasta on päivittäin nähdä työn puolesta todellisuus ja muiden hyvinvoinnin eteen uupuva hoitohenkilökunta, kun töistä lähtiessä katsoo somesta ihmisten iloisia stooreja “normaalin” elämän keskeltä. En osaa edes kuvitella, miten paljon tämä turhauttaa ihmisiä, jotka vievät oman jaksamisensa äärimmilleen muiden takia ja näkevät joka päivä työssään tilanteen todellisen puolen, saati miten uuvuttava tämä kulunut vuosi on ollut kaikille hoitoalan ihmisille. Huolettaa, miten nopeasti tilanne on mennyt huonompaan ja miten terveydenhuollon kantokyky tulee tätä vauhtia riittämään – apulaisylilääkärin mukaan HUS-alueella se alkaa kohta olla jo vaarassa. Yritetään nyt siis kaikki tehdä osamme ja vähentää kontakteja ja ylimääräisiä menoja entisestään – uupuneen ja kuormittuneen hoitohenkilökunnan, läheisten ja ihan kaikkien ihmisten takia <3

Olisi kiva pitää Instagram ja blogi pääosin positiivisena paikkana, kun koronaa tulee joka tuutista muutenkin, mutta toisaalta haluan myös tässä tilanteessa ehdottomasti käyttää kanavani isolle yleisölle tärkeästä asiasta viestimiseen. Jos tällaiset muistutukset saisivat edes yhdenkin ihmisen muuttamaan omia toimiaan yhteisen hyvän eteen. Yritän kuitenkin parhaani mukaan tuottaa teille myös kaikenlaista piristävää sisältöä tämän kaiken keskellä <3 Jos on jotain toiveita tai ideoita, mitä te kaipaisitte juuri nyt luettavaksi tai nähtäväksi, niin saa laittaa mieluusti tulemaan :)

Toivottavasti olette pysyneet terveinä siellä ruudun takana ja tsemppihalaukset ihan jokaiselle!